Reindeerspotting – hörhöilydokumentti

Elokuva julkaistiin DVD:lle ja päätin ostaa katsottavaksi. Pelottavaa tässä on, että jotkut näistä jannuista on ihan sellaisia kavereita, joita omilla kulmilla ja piireissä eli junnuna.

”Vietämme kavereiden kanssa rauhallista iltaa hyvän ruuan ja Subutexin merkeissä”

Mutta voi elämä tota sekoilun ja ördläyksen määrää. Ja millaisia kaverit ovat aineita vedettyään tai vedellessään. On vaikea ymmärtää että miten kukaan voisi koskaan nähdä tätä millään tavalla huumeidenkäyttöä glorifioivana toimintana. Edelleen on fiilikset, että tämä pitäisi teineille näyttää pakollisena päihdevalistuksena. Joskus se opiskelu ja duunien tekeminen, sekä elämän syrjässä kiinni pysyminen tuntuukin hyvältä idealta. Syrjäytyminen ei ole kaunista katsottavaa.

”Niin et oo sanonu. Mutta saatat sanoa. Se on sellainen vertauskuva”

Vaikka videokuvaus ryyppyreissuilta ja krapula-aamuista, joissain bileiden jälkeen ei välttämättä olisi kovin kaunista katsottavaa – nämä kaverit vetävät komeasti ohi. Samalla tulee kuitenkin hyvin myös esille kaikille se, että miksi näihin ongelmiin ei ole olemassa poliisiratkaisua.

Kavereiden maailmankuvaan ei kuulu se, että poliisia varsinaisesti pelättäisiin. Poliisi on osa peliä ja välttämätön paha. Omat valinnanmahdollisuudet ovat vähäiset, jos osaamista ei ole eikä kärsivällisyyttä kehittää osaamista missään. Keinoiksi selviytyä jää keikat ja hustlerointi, sosiaalitoimisto maksaa loput. Kaman vetäminen velaksi ei myöskään ole koskaan hyvä ratkaisu. Velat kasvavat ja ennen pitkää joku vaatii ne maksettavaksi.

Ystävyyssuhteetkin joutuvat koville, kun narkkarit varastavat toisiltaan ja oman fiksin saaminen on tärkeämpää kuin kaverit tai muut ihmiset.

Reindeerspotting tuo silmille sen, mitä suurin osa meistä ei koskaan näe normaalisti näin läheltä. Sekoilut ja maailmankuva, missä tekijät itse näkevät ja puolustavat omia toimijaan tuntuvat oudolta, mutta heille se on arkea. Kun ollaan muun yhteiskunnan ulkopuolella, muuten kuin sosiaalitoimiston tississä kiinni — ei muilla ihmisillä, muiden ihmisten omaisuudella tai turvallisuudella ole merkitystä.

Jos kilikalikeikat, automurrot ja hörhöt harmittavat – ei poliisien ja vartijoiden lisääminen saa aikaan muuta kuin ongelmien siirron vain kauemmaksi tai vähän piiloon. Jos sosiaalitoimi katkaisee rahoituksen, nämä epätoivoiset turot muuttuisivat entistä epätoivoisemmiksi.

Isompi kysymys onkin, että kuinka ihmisille saadaan elämänsisältöä ja maailmankuva, jossa on jotain muutakin kuin hetkellinen pää sekaisin oleva nautinto.

”Mikä voisi olla parempaa? Ollaan Pariisissa. Tuossa on noin vitusti subuja. Ja meikäläinen kattelee televisioo.”

Tällaiset addiktit ovat järkyttävää katsottavaa. Mutta ihmismieli on jännä, sillä omassa mielessään kaverit elävät elämänsä parasta aikaa. Vaikka kroppa on fyysisesti huonossa kunnossa, psyykkisesti ollaan koukussa eikä pystytä katsomaan arkea ilman rauhoittavia – niin siitä huolimatta kaikki on vitun jees.

On myös uskomatonta nhdä, miten kaverit eivät yhtään pysty suunnittelemaan tai näkemään omaa elämäänsä muutamaa hetkeä pidemmälle – seuraavat tötsyt tai subut. Unelmat ovat kaukaisia kuvitelmia, joiden tavoittamiseksi ei tehdä yhtään mitään.

Sen lisäksi että tämä pitäisi olla pakollinen valistus teineille, pitäisi tämän olla pakollinen katsottava myös poliiseille, sosiaalitoimen työntekijöille ja koulujen henkilökunnalle. Miten sinä toimisit, jos tulevaisuuden Jani olisi sinun oppilas, asiakas tai kaverisi.

This entry was posted in life. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s