Uutta elämää – osa D

Osana vanhenemista huomaa, että samalla tavalla ei kunto kestä enää riehumista tai edes rauhallista elämää ilman aktiivista fyysisen hyvinvoinnin ylläpitämistä. Onneksi nämä merkit ovat olleet paremmin näkyvissä jo aiemmin kavereissa, joten niihin on voinut ja osannut varautua hieman.

Jostain kumman syystä sitä elää sellaisessa pienessä kuvitelmassa omasta fyysisestä kunnostaan, kun niitä rajoja ei aktiivisesti koettele tai testaa. Paluu salille palhastaakin sen karun tilan, jossa ollaan ja kiroilu on herkässä. Aiemmin on tullut jo pariin kertaan aloitettua uutta parempaa elämää, mutta kiireiden ja muiden harhautuksien johdosta se on jäänyt. Nyt tuntuu väkisinkin siltä, että oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta se uusi elämä on jo pakon sanelemaa.

Pelkkä lenkkeily ei ole pitänyt lihaskuntoa ylhäällä muuten kuin jalkojen osalta ja nyt joutuukin sitten hampaat irvessä hakkaamaan rautaa taas ylös. No tuskaa kestänee vain pari viikkoa ja sen jälkeen homma alkaa taas menemään rutiinilla. Pitänee samalla totuttautua kipeinä oleviin lihaksiin. Olo on muuten kuitenkin paljon energisempi ja pirteämpi, mikä onkin normaalia urheilun hyötyvaikutusta.

This entry was posted in life. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s