Minigolf olympialajiksi

Kävimme eilen pelaamassa Puotilan maineikkaalla minigolf-radalla tunteikkaan ja toimintaa täyden pelikierroksen kauniissa auringonpaisteessa. Jännittävää oli huomata, että peli joka tuntui niin helpolta ja hauskalta lapsena – oli muuttunut ärsyttävän pikkutarkaksi pusertamiseksi kasvettua aikuiseksi. Enää eivät radat menneet yhdellä lyönnillä ja vain muutamalla radalla pääsi edes par-tulokseen.

Siinä missä vielä 80-luvulla elettiin varmaankin minigolfin buumia, on nyt 2000-luvulla minigolf enää vain muisto aikaisesta loistostaan. Tämä oli myös nähtävissä radan kunnosta ja palvelutasosta. Lievää hykertelyä aiheutti samaan aikaan tapahtuva ruohonleikkuu ja leikatun ruohon puhaltaminen pois kentiltä lehtipuhaltimella samaan aikaan, kun pelaajat yrittävät pelata ko. kentällä peliä. Jollain muulla saattaisi huumori karista siinä vaiheessa kun työntekijä tulee lyöntiesi välissä puhaltamaan pallosi takaisin radan alkuun, onneksi peliä pelannut lapsi ei osannut edes asiaa ajatella minään juttuna – kun taas me ja lapsen isä pudistelimme päitämme.

Kierroksen lopputulokset olivat tuloskortilla niin rumaa katseltavaa, että oli helppo tehdä lupaus ettei enää uudestaan vähään aikaan.

This entry was posted in life, sport. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s