Palaamista vanhoihin blogi-postauksiin: Kilpailuviettiä

Ohjelmassa on vanhojen blogipostauksien siirto uuteen blogiin, ja samalla onkin loistava mahdollisuus tutkia mitä tuli kirjoitetuksi.


Jokainen mies joka joskus urheilee, tuntee kilpailuvietin jossain kohtaa harrastuksiaan. Kun pitää juosta, uida, juoda tai heittää jotakin kovempaa, korkeammalle tai pidemmälle kuin muut. Kilpailuvietti on hieno ja miehekäs asia, paitsi kun se ajaa omat suoritukset väärille teille, lyhyiden rauhallisten lenkkien muuttuessa kieli vyön alla juostuiksi kilpailuiksi — tai kun jokainen suoritus muuttuu kavereidenkin kanssa elämää suuremmaksi kunnian kysymykseksi.

Palasin juuri lenkiltä Töölönlahdelta – ja jouduin taas toteamaan että vituiksi meni rauhallinen pitkä lenkki. Ensimmäiset puoli tuntia meni vallan mainiosti, omaa tahtia ja tavoiteaikaa juosten. Keräilin muiden juoksijoiden selkiä reitillä ja hyvällä fiiliksellä puskin eteenpäin. Takaraivossa oli kuitenkin ajatus että vaikka kulkee hyvin, pitäisi hidastaa ja antaa pulssin rauhoittua — juosta todellakin se pitkä ja rauhallinen lenkki.

Jostain kuitenkin liihahtaa samalla reitille edelleni parinsadan metrin päähän suunnilleen samaa vauhtia juossut kaveri. Ennen pitkää olin juossut sen kiinni ja juoksimme näppärästi peräkkäin hyvää tasaista vauhtia. Lähdettäessä uudelle kierrokselle vauhti kuitenkin alkoi kiristymään, ja vaikka järki sanoi että olen juoksemassa omaa lenkkiä – sitä pitkää hidasta lenkkiä, kilometrinopeudella 5 minuuttia kilometri – ei pää sallinut sitä. Välimatka pidettiin samana ja ennen pitkää sitä juostiinkin jo 4.30 kilometrinopeudella ja linnunlaulun mäkeen noustessa otin vetovuoron ja nostin nopeuden neljään minuuttiin kilometri ja sen alle.

Lopputulos ei kuitenkaan ollut se mitä odotin. Sen sijaan että olisin juossut ylhäisessä yksinäisyydessä miehekkäästi partaani naureskellen, toinen kaveri pysyikin tehokkaasti selässä kiinni. Liian nopea kilometrivauhti söi lopulta voimat ja motivaation, joten pitkäksi tarkoitettu lenkki typistyi lopulta normaaliksi yhdeksän kilometrin repäisyksi.


Ylläoleva viesti tuli kirjoitettua viime heinäkuussa. Viimeaikaisten kilometrinopeuksien valossa tuntuu pahalta ajatella missä kunnossa tällä hetkellä on. Kesällä pitäisi vetää puolimaratoni nopeammin kuin viime vuonna ja onnistua juoksemaan kokonainen maratoni.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s