Ryhmäkalenterit ja työryhmäohjelmat. Ovatko groupwaret kuolemansuudelma?

JWZ:llä oli jo vuonna miekka ja kivi kirjoitus siitä kuinka groupwaret ovat helposti kuolemansuudelma firmoille tai projekteille. Ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole selkeästi todistanut ajatuksia vääriksi, sillä vielä tälläkään hetkellä meillä ei ole markkinoilla hyviä keskenään kilpailevia groupware-ratkaisuja.

Lotus Notes – joka meillä on töissäkin käytössä – on omalla tavallaan ihan ok ja toisaalta kauhea monsteri omine ongelmineen vanhassa käyttöliittymässä. Microsoftin Exchange, Office Live Communication Server ja Sharepoint alkavat olla lähellä sitä mitä aikaisemmin on unelmoitu toimivana ryhmätoimintana – mutta ovat erittäin hintavia ratkaisuja, ja toistaiseksi olen nähnyt niitä kunnolla toiminnassa vain demoympäristöissä. Oracle astui jo joku aika sitten collaboraatio-areenalle ja Oracle Collaboration Suite on näyttäytynyt kaikessa hiljaisuudessaan suhteellisen lupaavalta järjestelyltä, mutta suhteellisen hintavalta ratkaisulta sekin.

Opensource-maailmassa meillä taas ei ole kovinkaan monia vakavasti otettavia vaihtoehtoja. Php-kalentereita on muutamia, mutta niiden skaalautumisesta en ole kovin varma ja toisaalta useiden käyttöliittymät ovat joko hirveitä tai muuten vain epämukavia. Perinteiset Meeting Room Booking System ja PhpWebCal ovat kuitenkin toimineet käytännössä ihan hyvin – ja ainakin ensimmäinen on ollut laajassa käytössä ison opiskelijatilan varausjärjestelmänä ilman suurempia ongelmia. Varsinaisissa groupwareissa, joissa olisi siis toiminnallisuuksia tiedostojen jakamiseen ja kommunikointiin yhdessä, ei ole selkeitä voittajia.

Sisällönhallintaratkaisuihin – kuten Alfresco tai Plone – ei ole olemassa kovin hyviä kalenteriratkaisuja, joihin ainakaan olisin vielä törmännyt. Todo-listalle olisi hyvä lisätä tutkia sekä Alfrescon kalenteri moduuli ( http://sourceforge.net/projects/ajaxcalendar/ ) ja tutkia uudestaan tarkemmin missä Plone-maailma liikkuu ja olisiko Plonea mahdollista hyödyntää jatkossa vielä jossain. Suhteellisen lupaava kehityssuunta esimerkiksi on ollut Enfold-systemsin Entransit-projekti ( http://www.enfoldsystems.com/Products/Entransit/index_html ).

OpenGroupware-projektissa on lupaavia komponentteja ja asioita – tai ainakin sen alaprojektissa SOGO:ssa. Scalable Open Groupware:n demo oli jo aivan eri planeeralta kuin normaalin open groupwaren demo. Käyttöliittymä tuntui näpsäkältä ja siihen oli selkeästi kopioitu hyviä ajatuksia muista onnistuneista ohjelmistoista. Innostumista ohjelmistosta haittaa nopeasti se, ettei siitä ole kunnollisia releaseja vielä. Softa oli myös koodattu monille hieman eksoottisemmalla valinnalla, eli Objective C:llä.

Groupware-sektorilla parhaimmat – tai ainoat – haastajat löytyvät software as a service-kategoriasta. Erilaiset tarjoajat ovat tehneet alueella jo jonkun aikaa bisnestä ( esimerkiksi Teamspace ) tarjoten pienellä hinnalla ominaisuuksia, jotka alkavat hiljalleen ilmaantua myös Googlen sovelluksiin. GoogleAppsissa on melkein kaikki mitä pienempi tai suurempi yritys tarvitsee, lähtien aina pikaviesteistä sähköpostiin ja dokumenttien jakamisesta kalentereihin. Kunhan Googleen ilmaantuu vielä binääritiedostojen jakaminen, Google Disk, on paketti erittäin hyvin kasassa.

Mutta jos et luota Googleen datojesi pitämisessä, ei vaihtoehtoja ole kovin paljoa.

Mitä jwz:llä oli sanottavaa groupwaresta

SOGO

Demo Sogo:sta täältä

Toisaalta olisi mukava nähdä mihin Applen calendar-server pystyy CalDAV-serverinä, jos siihen kirjoittaisi webclientin niille käyttäjille jotka eivät käytä iCalia tai muuta desktop-clienttia.

Uutta vuotta kohti arjen estetiikalla

Sitä vanhenee ihan huomaamattaan. Vasta hetki sitten olin reipas 22-vuotias nuori, eikä niistäkään hetkistä kun 17 vuotiaana kirmattiin pitkin maita ja mantuja ole kuin silmän räpäys. Silti aamulla herätessä tuntuu jo olo joskus vanhalta mieheltä – ja viimeistään kovassa urheilussa huomaa, ettei keho ole enää samassa kuosissa kuin nuorempana.

Jouluna oli mukavaa aikaa ottaa rennosti ja nauttia myös luonnosta sekä liikunnasta Kolilla. Vaikka en varmaankaan noin 15 vuoteen ollut lasketellut pääsin suhteellisen nopeasti taas kärryille. Alkuun oli kuitenkin pakko ottaa avuksi hiihto-opettaja, jonka johdolla palauttelin mieleen miltä tuntuikaan olla suksilla ja laskea kunnolla. Vaikka se tuntuikin aluksi tyhmältä, oli se lopulta rahan arvoista sillä aloittamalla rauhallisesti ja kontrolloidusti – pystyi myös oikeasti nauttimaan taas rinteessä olemisesta.

Ukko-Koli oli loppujen lopuksi miellyttävä tuttavuus ja rinteet suhteellisen hyvässä kunnossa. Vaikka päälläni olivatkin lainavehkeet, pääsin takaisin lähelle niitä fiiliksiä joita aikoinaan oli laskiessa ja muistin sekä miksi pidin siitä ja miksi en pitänyt laskettelusta niin paljon, että olisin viettänyt jatkossakin kaikki viikonloput rinteissä. Hyvällä kelillä on ihanaa nauttia ruuhkattomasta rinteestä, tuntea kuinka sukset liukuvat lumella ja kuinka kantit purevat rinteeseen tiukoissa käännöksissä. Mutta lisätään rinteeseen muutamia arvaamattomia rämäpäitä tai pieniä lapsia, tai ihana suojakeli joka pakkaa lunta kasoiksi — ja nautinnollinen rinnekokemus muuttuukin ihan toisenlaiseksi.

Kolilla oli myös harvinaista herkkua päästä kokeilemaan murtomaahiihtoa pitkästä aikaa. Ensilumen ladulla oli mahdollista päästä kokeilemaan luistelua sekä perinteistä tyyliä, tosin suksilla joissa oli vain luistoa eikä lainkaan pitovoiteita – oli mahdollista nautinnollisesti vain luistella. Tosin nautinnollisesti luistelu sujuu vain muutamia kymmeniä metrejä ja sen jälkeen puhti loppuu todella tehokkaasti. Siinä missä pitkät lenkit juosten sujuvat ilman suurempia hengästymisiä, tuntui hiihto kuluttavan kaiken energian todella nopeasti. Onneksi hiihtolenkillä oli kuitenkin muuta viihdettä, joka piti mielenkiintoa yllä… Suosittelen kaikille kokeilemaan rauhallista hiihtolenkkiä Karjalan kunnailla, Kolin kansallismaisemissa. Jos onni käy, voitte kuulla tuulen ja hiljaisuuden seasta monimuotoisia nuoren naisen huutamia ärräpäitä.

Urheilua tärkeämpi ja mukavampi asia Kolilla oli kuitenkin rauhoittuminen ja pienistä asioista nauttiminen Satun ja hänen perheensä kanssa. Hyvää ruokaa, rauhassa oleskelua ja reilua saunomista talvi-iltoina. Mitä muuta sitä voisi ihminen tarvitakaan. Panostamalla arjen pieniin asioihin muuttuu normaali arki juhlaksi ja paljon nautinnollisemaksi, sellaiseksi joka tekee elämisestä elämisen arvoista ja muisteltavaa.

Hyvä ruoka ja lepo ovat asioita, joita ei voi koskaan painottaa tarpeeksi. Liian helposti unohtaa panostaa asioihin ja valitsee niitä helppoja ratkaisuja. Eineksien ja pakasteiden mauttomuutta ei ymmärräkään ja huomaakaan ennen kuin maistaa taas oikeaa ruokaa. Lihan, kalan ja niinkin yksinkertaisten materiaalien kuin perunan maku vain tulee paremmin esiin, kun niihin kiinnittää hieman huomiota ja valmistelee materiaalit rakkaudella.

Tänä vuonna huomaan keränneeni jonkin verran ylimääräistä painoa pelkästään syömällä huonosti ja laiminlyömällä liikkumista. Kun keho ei enää kuluta samalla tavalla kuin aikaisemmin, olisi katsottava hieman tarkemmin myös mitä syö – ja toisaalta liikkumista olisi jaksettava entistä enemmän, jotta mielikin pysyisi virkeänä.

Ensi vuotta varten olisikin siis syytä panostaa kolmeen asiaan kunnolla:

• hyvä ja terveellinen ravinto
• aktiivista liikuntaa
• arjen estetiikkaa

Sen jälkeen kaikki muu tuntuukin taas helpommalta ja paremmalta.

Apple iPod Nano – pientä videota kaikille

Yllätyin itsekin kuinka hyviä uudet iPodit ovatkaan. Ostin tyttöystävälleni joululahjaksi 8 gigatavun iPod-nanon – tyylikkään vihreänä – ja onnistuin itsekin leikkimään sillä joululoman aikana. Vanha ensimmäisen sukupolven Shuffleni alkoi tuntumaan antiikkiselta ja epämukavalta, kun huomasin miten kätevästi Nano tottelikaan komentojani ja kuinka hyvä pieni näyttö olikaan.

Siirsin testailua varten The Good Shephardin iPodiin, kunhan muunsin sen eka sopivaan muotoon VisualHubilla, ja yllätyin itsekin miten kätevää oli seurata elokuvaa niinkin pieneltä ruudulta. Toki olin katsonut videota aikaisemminkin pieneltä näytöltä, esimerkiksi Nokia N93:n näytöltä – mutta käyttökokemus oli silti toiselta planeetalta. Niin paljon toiselta planeetalta, että päätin ostaa iPod Nanon itsellenikin.

Piuha kiinni koneeseen, akku lataukseen ja mediat soittimeen. Loppu onkin kuin leikkiä vain.

Nokialla olisi paljon opittavaa käyttökokemuksien kanssa.

Selenium Remote Control

Selenium Remote Controlista on tullut uusi versio, joten kannattaa taas päivittää oma Selenium RC:nsä – jos sitä käyttää.

Siirsin pitkästä aikaa Seleniumin Mac OS X:ltä Linuxiin ja huomasin unohtaneeni oleellisen konfiguroinnin Firefoxista samalla kertaa. Kun Selenium sammuttaa Firefoxin ja käynnistää sen uudestaan seuraavaa testiä varten, pompahtaa esiin inhottava popup kyselemään haluanko jatkaa sessiota siitä mihin se viimeksi jäi – vai aloittaa kokonaan uuden session.

Tämä on onneksi helppo konfiguroida pois:

Urliksi: about:config

Ja muuttaa kohta: “browser.sessionstore.resume_from_crash” falseksi

Parin kolmen päivän testillä näyttäisi toimivan hyvin. Jostain syystä vanha testi jota ajoin proxyInjection modessa ei suostunut toimimaan kunnolla, mutta toisaalta toimi normaalimoodissa ilman ongelmia. Jätin joulun ajaksi testit pyörimään koneelleni ja palatessa joululomalta testit pyörivät edelleen kiltisti.

Ennenkuin kukaan ehtii kysymään miksi ihmeessä pyörittäisin testejä monta päivää putkeen, selitettäköön että käytän Seleniumia tiettyjen www-toimintojen automatisointiin. Hyödyntämällä Xpatheria on suhteellisen helppoa rakentaa Seleniumiin skriptejä, jotka toimivat kuin käyttäjä itse olisi näppäilemässä verkkosovellukseen tietoja.