Päädyin asentamaan työpöydälläni olevaan halpis pc:hen ( Acer T136 ) vanhan Fedoran tilalle uusista uusimman Ubuntun.
Asennus sujui erittäin näpsäkästi desktop-edition-levyltä – ja kone boottasi Ubuntuun ilman mitään ongelmia. Valikoista löytyi tutut ohjelmat ja pienen totuttelun jälkeen löytyi myös konfigurointityökalut. Ensimmäinen ongelma tuli kuitenkin eteen X:n konfiguroinnissa. Emolevyn integroitu näytönohjain tunnistui oikein, mutta Sis-piirisarjan ohjain osoittautui sudeksi.
Näyttö ei suostunut toimimaan kunnolla yli 1024×800 resoluution, vaan ruudulle ilmaantui verikaaleja häiriöitä koko ajan. Ratkaisuna oli loppujen lopuksi muuttaa X:n konfiguraatioita käsin ja poistaa kaikki turha konffista, sekä asettaa käyttöön vesa-driveri. Näiden muutoksien ja X:n uudelleenkäynnistykset ( pari kertaa ctlr + alt + backspace ) näyttö toimi suhteellisen moitteettomasti. Jonain päivänä tosin pitää laittaa koneeseen kunnollinen – tai edes jonkinlainen – näytönohjain.
Hetkisen totuttelua vaati myös paketinhallinta, joka kuitenkin toimii kuin junan vessa. Hieman hakemista vain aiheutti ymmärtää milloin käyttää mitäkin hallintaohjelmistoa. apt-get on toki tuttu debianin ajoilta, aptitude on uusi tuttavuus – samoin kuin dpkg – jota täytyy tottua nyt käyttämään rpm:n sijaan mm. selviteltäessä minne kaikkialle paketti asioita asentaakaan.
Glassfish ja java asentuivat järjettömän kivuttomasti. Ainoa temppu mitä joutui tekemään, oli hakea erikseen java-dokumentaatio, jota ei distribuutiossa ollut mukana. Glassfish asentui seuraaviin paikkoihin:
/var/lib/sunappserver/domains
/usr/share/sunappserver
Ensimmäiseen pathiin luotoon siis default-domain ja jälkimmäisessä on varsinaiset yhteiset softat.
Toinen kummastelua aiheuttanut asia oli Samba-sharejen konfigurointi. Sharet eiät kauniista guista huolimatta toimineet suoraan paketista, vaan käyttäjille joutui tekemään smbpasswd:lla edelleen erikseen samba-salasanat. Konfigurointi nätillä GUI:lla vain peitti alleen sen pienen yksityiskohdan. Sen takia parempi konfigurointityökalu olikin samba-config ( löytyy apt-get:llä ), jossa oli erikseen vielä salasanojen luonti käyttäjille.
Palomuuriksi asensin ohjeiden mukaan firestarterin Synaptic-paketinhallintaa käyttäen. Firestarter on näppärä gui + init-skriptit iptables palomuurille. Koskaan ei palomuurin konffaaminen ole ollut näin helppoa ja kätevää. Samaan syssyyn asensin vielä syslog-ng:n, jotta halutessani voisin laittaa firestarterin syslog:iin kirjoittamat viestit menemään paremmin talteen.
Desktop-käyttökokemus nopealla testauksella on uusimmassa Ubuntussa parempi kuin uskalsin toivoakaan. Monet asiat toimivat kuten pitääkin, mutta aina välillä törmää johonkin joka saa rapsuttamaan päätä ja tunkkaamaan asiat lopulta kuntoon suoraan konffeja muokkaamalla. OS X on siis käyttömukavuudessa vielä paljon edellä, mutta Ubuntu ajaa välimatkaa hitaasti mutta varmasti kiinni.
Ehkäpä seuraavaksi oikeaksi desktop-työkoneeksi hommaan linux-myllyn, jossa voi virtualisoituna ajaa kaikkia tarvittavia softia.
